KL kuvat

Tässä on nyt vaan kuvia puhelimesta kun blogger ei osaa ladata noita "kunnon" kuvia :)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Sain onneksi viettää uudenvuoden siellä missä pitikin, eli Kuala Lumpurissa. Minua ei nimittäin meinattu päästää koneeseen vietnamissa koska minulla ei ollut poistumislippua Malesiasta ja "immigrationissa" saattaisi tulla ongelmia. Sain kuitenkin tietämättömän ensikertalaisen korttia käyttämällä lopulta liput kouraani! Malesiassa kuumottelin sitten piiitkässä jonossa (puolitoista tuntia) passin\viisumien tarkastusta ja kun lopulta oli minun vuoro "immigration officer" ei kysynyt minulta mitään, löi vaan leiman passiin ja iski silmää. Jes, kaikki hyvin.
Pikän hääräilyn jälkeen löysin tyhjälle hostellilleni, kaikki olivat vissiin jo lähteneet uudenvuoden viettoon. Menin yöllä katsomaan ilotulituksia Petronas Towers:eille ja voi vitsi sitä jengin ja melun määrää! Oli vähän samantyyppinen meno kun suomen kultajuhlissa :D Jokapuolella ihmiset spreijaili jotain ihme saippuavaahtoa toistensa päälle, mm myös minun, joka vaan nauratti mua, mutta kaksi viimesen päälle laittautunutta tyttöä suuttui siitä aika pahasti kun hiukset ja meikit meni pilalle. Oli suht hulvatonta katseltavaa :D. Seurailin älytöntä menoa jonkin aikaa, mutta menin kuitenkin nukkumaan hyvissä ajoin.
Aamupalalla tutustuin kahteen aussiin (Matt & Chris) ja päätettiin lähteä yhdessä tutkimaan kaupunkia. Mulle selvis hyvin nopeasti että Chris (urheilu toimittaja) vihasi kaikkea fyysistä rasitusta ja VARSINKIN rappusia... Ironisesti kyllä mentiin heti ensimmäisenä Batu Caves:eille missä saatiin kiivetä  reilu 500 rappusta.. Saatiin hyvät naurut Matt:in kanssa katsellessa Chris:in kärsimystä/vitutusta. Käytiin myös KL towerissa 350m korkeudessa katselemassa maisemia. Kävelimme sen luokse varmaan kaksi tuntia, koska se näytti olevan kokoajan "vaan tien toisella puolella"..... Tajuttiin vasta jälkeenpäin että 400m korkea torni varmaan luonnollisesti näyttää olevan lähempänä kuin mitä oikeasti on... heheh. Kierreltiin kaupunkia vähän lisää ja käytiin syömässä illallista australialaisessa pihviravintolassa. Kaikenkaikkiaan hyvä päivä.
Seuraavana päivänä päätin pitää shoppailupäivän kun nyt kerran olin isossa kaupungissa ostoskeskusten ymäröimänä. Heti astuttuani sisään ensimmäiseen ostoskeskukseen tuijotin eteeni monttu auki varmaan minuutin ja mietin "SHOPPING PARADISE", joka myöhemmin kyllä osottautui enemmänkin shopping hell:iksi, koska valinnanvaraa oli aivan liikaa ja ostoskeskus niin suuri, että tarvitsisin kolme päivää sen koluamiseen. :D Tuntui siltä että jokainen kauppa maan ja taivaan välitlä löytyi tästä ostoskeskuksesta. Joten lopulta kävelin vaan käytävillä ja katselin kauppoja ulkopuolelta, enkä silti nähnyt kuin osan kolmesta kerroksesta (niitä olisi varmaan ollut vielä 4 lisää). Sain myös päivän kulttuuriannoksen (tasapainoksi aivottomalle shoppailulle)  Islamic arts museum: issa käydessä, missä oli mm. mahtavia kalligraafi maalauksia ja pienoismalleja maailman isoimmista/vanhimmista moskeijoista.

Yritän saada tekstiin liittyvät kuvat huomenna tänne, kun nyt ei jostain syystä suostu lataamaan..

Ho Chi Minh City

Matka takasin Ho Chi Minh Cityyn alkoi aikaisin aamulla kyydillä satamaan. Sain odotella laiturilla ehkä tunnin, kunnes sain liput kouraani ja hyppäsin veneeseen. Oli kova merenkäynti ja ei mennyt montaakaan minuuttia kunnes ensimmäinen matkustaja alkoi oksentamaan.. onneksi kannan aina musiikkia mukana, joten ei tarvinnut sitä (eikä lautassa soivaa vietnamilaista ballaadi/kansan musiikkia) kuunnella. Perillä minua oli tarkoitus odottaa tyyppi nimilapullani, mutta eipäs sellasta löytynyt, joten hyppäsin (johonkin) autoon joka vei minut (jollekkin) bussiasemalle. Sain liput ja siinä kun odotin bussin lähtöä, ryhmä paikallisia  pyysi mua istumaan hetkeksi niitten kanssa. Ei ollut yhteistä kieltä, joten käsimerkeillä ja eleillä mentiin. Sain maistaa jotain ihan hirveen makuista teejuomaakin.. oli kyllä yksi huvittavimmista hetkistä kun välillä vaan tuijoteltiin toisiamme ja naureskeltiin kun kukaan ei oikeen tiennyt mitä sanoa. Niitten mielestä olin vissiin jotenkin kovin kummallinen kun yrittivät "salaa" ottaa musta kuviakin. Yksi miehistä soitti kaverille joka puhui vähän englantia ja halusi kuulemma että söisin lounasta hänen kanssaan, yritin siinä sitten selittää ettei ole oikein aikaa kun bussi lähtee kymmenen minuutin päästä. Olis muuten varmaan ollut aika jännä lounas.. 
Bussimatka sujui yllättävän mukavasti, vaikka kestikin kaksi tuntia luvattua pidempään. Sai katsella kauniita maisemia ja tuijotin (ehkä vähän liikaakin) alapuolellani nukkuvaa vauvaa, mutku se oli vaan niiiin suloinen. HCMC:ssä sain vielä n.15 minuutin ajan nähdä vanhempia, jotka oli samana päivänä lentänyt sinne ja viettivät välilasku aikansa kaupungissa.
Lento Kuala Lumpuriin oli vasta uudenvuoden aattona, joten minulla oli muutama päivä aikaa tutkia HCMC:iä. Kävelin pitkään ympäri kaupunkia katselemassa eri alueita ja nähtävyyksiä. Kävin mm. War Remnants Museum:issa (joka muodostuu pääasiassa valokuvista) missä sain nähdä vietnamin sodasta karmivia otoksia ja myös sen vaikutuksista vietnamilaisiin edelleen tänä päivänä. Todella surullinen paikka käydä mutta ehdottomasti käymisen arvoinen!

Sadepäivä Kuala Lumpurissa

Sopii mun menoihin iteasiassa aika hyvin, olen aika uupunut viimesen  parin päivän näkemisen ja tekemisen jälkeen. Joten ajattelin että mikä sen parempi ajankohta aloittaa matkablogin kirjoittaminen.
Joten jos alotan vaikka lyhyesti kertomalla Vietnamista.
Saavuin Vietnamiin, Ho Chi Minh Cityyn, valvottuani koko edellisen yön Bangkokissa jetlagin takia. Eli olin lievästi sanottuna vähän pyörällään päästä.. löysin kuitenkin hostellille, joka oli kiva siisti pikku hostelli mukavilla työntekijöillä. Menin "hetkeksi makaamaan sängylle" ja nukuin sitten siinä melkein koko päivän kunnes heräsin kurnivaan vatsaan ja menin etsimään ruokapaikkaa ja sain vihdoin (!) Kevätkääryleitä nammmm! Ruuan jälkeen kävin tunnin kestävässä kokovartalohieronnassa, joka oli ehkä paras minkä olen koskaan saanut! (Jos ei lasketa verhon takana makaavaa, mahdollisesti humalaista miestä, joka yritti varmaan kymmenellä eri tavalla kysyä hierojaltaan josko voisi saada "happyending":in, johon tyttö vastaukseksi vain nauroi ja sanoi ettei ymmärrä ja välillä huudahti "no!") Noh, onneksi mun hieronta loppui ennen kun ehdin kuulla mitään epäillyttävää. Seuraavana päivänä kiertelin vain kaupunkia ja yritin löytää postitoimistoa, mutta eksyttyäni varmaan 10 kertaa päätin palata hostellille. Seuraavana päivänä oli tarkoitus matkustaa Phu Quoc saarelle mutta siinä päivällä mulle selviskin ettei sinne pääse samana päivänä, eli mun oli lähdettävä jo sinä iltana. Samana aamuna puhelin oli hajonnut ja koska tabletti oli jo ollut jonkin aikaa rikki, mulla ei ollut minkäänlaista kommunikointivälinettä, enkä voinut ilmottaa vanhemmille millon tulisin ja minne. Ei siinä muutakun rinkka selkään ja toivoa että löytäisin saarelle, sieltä oikean hotellin ja vanhemmat. Heti alkuun sain hypätä mopon kyytiin rinkka selässä kun sukellettiin suurkaupungin kaoottiseen liikenteeseen. Ja jo ensimmäisen töyssyn kohdalla meinasin tippua mopon selästä painavan rinkan takia. Siitäkin selvittiin kuitenkin hengissä ja pääsin vihdoin yöbussiini, vaikka kukaan ympärilläni ei puhunut yhtään englantia. Seikkailut sen kun jatkui, mutta lopulta seuraavana aamuna löysin hotellillemme, jonne Ismo ja Anettekin eksyi pari tuntia myöhemmin! Jippii! Vietettiin ihana viikko ihanalla saarella. Käytiin sukeltamassa, kajakoimassa, mopoilemassa, syötiin hyvin ja vietettiin ehkä hieman epäperinteinen jouluaatto varpaat hiekassa. ;)