Singapore ja seikkailuja

Seuraava kohde oli Singapore, missä tapaisin Tommin! Bussimatka ja rajanylitys meni yllättävän sutjakkaasti ja pian olinkin jo singaporessa. Löysin hotellille, minne tommi ei ollut vielä saapunut, otin pikku päikkärit ja hetken kuluttua heräsin koputukseen..JIPPIII! Oli jo ilta, joten käytiin vain lähi ravintolassa syömässä ja söin siellä muuten parhaimman pasta carbonaran ikinä! Tommi toi mukanaan kakennäköisiä tuliaisia kotoota mm. hapankorppuja, salmiakkia ja 6(!!) levyä suklaata!! NAM, eikä mennyt kovinkaan kauan kun ne tuhosin.. ;) Eli kiitoksia kaikille, tuli hyvään käyttöön!
Seuraana aamuna lähdettiinkin sitten tutkimaan Singaporea. Ensin Orchard roadille syömään aamupalaa ja ihmettelemään ostosleskusten ja kauppojen määrää, sen jälkeen Marina Bay:hin katselemaan hurjia pilvenpiirtäjiä ja kuuluisaa "vene-pilvenpiirtäjää". Illaksi mentiin vielä Chinatowniin, missä syötiin mahat täyteen ennen hotellille palaamista. 
Seuraava päivä vietettiin suurilta osin tutkien jättimäistä Botanic Gardens:ia ja illalla käytiin Little India:ssa Syömässä herkullista intialaista ruokaa.
Suunnitelmana oli seuraavana päivänä ottaa bussi Singaporesta Mersingiin (Malesiassa) missä yövyttäisiin yksi yö ja otettaisiin aamulla lautta Pulau Tiomanille (saarelle). Ei mennyt päivä ihan putkeen mutta hauskaa oli kuitenkin! Aamu alkoi sillä, ettei lödetty koko bussiasemaa mistä bussin olisi pitänyt mennä. Hortoiltiin ympäriinsä varmaan pari tuntia hikoillen kuumuudessa. Löydettiin lopulta toinen "bussiasema", tai enemmänkin pysäkki, mistä lähti paikallisbusseja Johor Bahruun, joka on kaupunki heti rajan toisella puolen. Koska tämä oli tavallinen kaupunkibussi, ei tietenkään ollut minkäänlaista tilaa matkalaukuille, joten jouduttiin änkeämään penkeillemme rinkkani + tommin helvetinmoisen matkalaukun kanssa... onneksi matka kesti vain tunnin. Johor Bahrussa odotettiin vielä pari tuntia mersingin bussin lähtöä kunnes päästiin vihdoin taas matkaan. Parin tunnin bussissa istumisen jälkeen aloin katsomaan kännykän gps:stä missä sitä mennään ja keskustelu meni jotakuinkin näin;

"Heii ei oo enään pitkä matka perille!"
...10 min myöhemmin..
"Jes, nyt ollaan ihan just holleilla"
...
"Noni nyt ollaan täs ihan keskustassa, luin et se bussiasema on vähän ulkopuolella"
...
"Ei oo viel paha täält voi viel kävelläkki"
...
"Ei hitsi tää onki kaukana, pitää varmaa ottaa sit taksi keskustaan"
...
"MITEN bussiasema voi olla näin kaukana kaupungista?!"
...
"Joo ei oo muuten pysähtymässä"

Tässä vaiheessa kun tajuttiin ettei taida bussi pysähtyäkkään, kävi Tommi kysymässä bussikuskilta, joka oli siihen että "oho, perhana. Mee vaan istumaan". Odotettiin että bussi kääntyisi ja veisi meidät takasin Mersingiin, mutta ei. Ajeltiin vielä tunti eteenpäin, oli jo aivan pilkkopimeää ulkona kunnes pysähdyttiin keskelle ei-mitään ruoka/vessa paussille yksinäisen ravintolan eteen.
Kun oli taas bussin aika jatkaa matkaa, meidät käskettiin jäämään ravintolan eteen odottamaan toisesta suunnasta tulevaa bussia, joka veisi meidät mersingiin. Bussin oli tarkoitus tulla muutaman tunnin kuluttua(muistaakseni), joten ei kai siinä muuta voinut kuin nauraa tilanteelle ja odotella kiltisti. Oltiin todella väsyneitä koko päivän matkustamisesta, mutta jotenkin saatiin kuitenkin aika kulumaan. Ei vaan bussia näkynyt. Lopulta Ravintolan väki alkoi siivoamaan tuoleja pois ja sanoi että ovat sulkemassa. Siinä vaiheessa alkoi jo vähän jännittämään että vietetään yö ulkona ties missä :D. Onneksi lopulta yksi herra tarjoutui kyyditsemään säälittävän kaksikkomme mersingiin kuultuaan tarinamme.. saatiin toki maksaa siitä melkein tuplasti enemmän kuin bussilippumme yhteensä mutta päästäisiinhän ainakin sisälle nukkumaan. Ja voi kuin suloiselta se sängyn tyyny tuntuikaan..

Melaka

Kävin Kuala Lumpurissa vain pikaisesti, saavuin iltapäivällä ja lähdin seuraavana aamuna kohti ihanaa Melakaa. Heti astuttuani ulos bussista mua oli vastassa mukava guest housen omistaja joka kertoi minulle guesthousestaan ja ohjasi minut bussille joka meni Melakan keskustaan. Otin ekaa ketraa oman huoneen(!), joka oli hurjat 50 ringettiä eli n. 10€/yö. Halusin vaan pitää pari päivää "vapaata", joka voi kuulostaa hassulta, mutta kun viettää lähes 24/h ihmisten kanssa ja tutustuu uusiin ihmisiin joka päivä, täytyy joskus ottaa aikaa vaan itselleen ja keräillä ajatuksia. Pesin  vaatteita, kirjottelin päiväkirjaa ja kävelin ympäri kaunista kaupunkia. Huomasin nopeasti ettei tämä kaupunki ole kaunis vain ulkoisesti, vaan ihmiset ovat mukavimpia mitä olen tähän mennessä missään tavannut. Lyhyellä kauppareisaullakin minut pysäytettiin useaan kertaan juttelemaan kuulumisia. Ja jokainen ihminen vaikutti aidosti kiinnostuneelta. Ei taka-ajatuksia, ei oletuksia, vaan aitoja ihmisiä jotka halusivat jakaa hymyjä maailmalle. Tapasin yhden herran nimeltä Wahhab kävellessäni pitkin joenrantaa joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Mitään sen kummempaa ei tapahtunut, tavattiin vaan kadulla, ruvettiin juttelemaan ja Wahhab soitti kitaraa ja lauloi ja rupattelimme elämistämme lopulta yli tunnin. Lähtiessäni tunsin itseni  niin onnelliseksi, hänen hymyt olivat tarttuneet minuun. Oli niin ihanaa nähdä miten ihminen jolla ei ole paljoa, voi olla niin aidosti onnellinen. Hänelle kitaran soitto teki hänet onnelliseksi, ja se paistoi hänen silmistään. Haluan ottaa näistä hetkistä kaiken irti, jotta oppisin itsekkin arvostamaan enemmän niitä pieniä asioita elämässä jotka tekevät minut onnelliseksi.

Beach please!

Kuala Lumpurin hektisen kaupunkielämän jälkeen kaipasin taas takaisin rainnoille. Joten Langkawia kohti Penangin kautta! En tiedä johtuiko sunnuntaista vai mistä mutta Georgetown (kaupunki penangissa) vaikutti aivan kuolleelta ja lähes kaikki muu paitsi ostoskeskukset näytti olevan kiinni. Käppäilin ympäri tyhjää kaupunkia katsellen rakennuksia jotka olivat jääneet jäljelle Penangnin siirtomaa-ajalta englantiin. Hostellilla oli onnekseni (pitkän kävelypäivän jälkeen) jalkahierontalaite (wuhuu!), aseteltu kylläkin niin, että hierontaa saadessa saa tuijotella maalausta alastomasta naisesta.. mielenkiintoista.
Nukuin taas keposasti parin tunnin lauttamatkan langkawille ja saavuin nälkäisenä yhden aikaan hostellilleni. Siellä olikin juuri yksi kaveriporukka lähdössä aamupalalle ja pyysivät mua mukaan. En edes ehtinyt laittaa rinkkaani alas kun olin taas menossa. Porukassa oli yllätyksekseni kaksi suomalaista tyttöä, jotka olivat kylläkin lähdössä samana iltana kotiin. Kaikki olivat älyttömän mukavia ja yksi äijistä maksoi koko porukan aamiaisen (siis minunkin) vaikka yritinkin protestoida.. ja oltiin siis tosiaan tunnettu n 20 min? Ja tätä olikin sitten paljon lisää tulossa.
Loppupäivä menikin rannalla makoillen ja uiden, kaatosadettaa pakoon juoksien (tuloksetta) ja tutustuen mielenkiintoisiin uusiin ihmisiin. En varmaan koskaan ole ennen viettänyt aikaa niin monimuotoisessa porukassa, ranskalaisia, korealaisia, englantilaisia, kiinalaisia, kamerunilaisia, suomalaisia, venäläisiä... Ja kaikilla vaikutti olevan joku hurja tarina takanaan. Oli ex tietokonehakkeri, afganistanissa ollut sotilas joka oli murtanut molemmat jalat, pääministerin poikaa jne jne... Ja sitten minä, töissä lidlissä puoltoista vuotta morjens! Hehe..
Ja taas kun kerroin ikäni sain kuulla sen saman kommentin varmaan kymmenettä kertaa; "aww you're still a babyy!"
Seuraava päivä vietettiin kierrellen saarta ex sotilaan kanssa joka oli myös vasta saapunut saarelle. Vuokrattiin auto (koska mopoja ei enää ollut), joka oli kyllä loppujen lopuksi parempi vaihtoehto koska kuumuutta pääsi aina välillä pakoon ilmastoituun autoon, ahh. Käytiin vuoren huipulla katsomassa maisemia, kiivettin 600 hikistä rappusta vesiputouksen luo, jossa uiminen tuntui sen jälkeen ehkä parhaalta ikinä. Ajettiin myös saaren toisellepuolelle katsomaan "black sand beach":iä, joka oli ehkä maailaman isoin vitsi. Ihan tavallinen ranta se oli, muutamalla pienellä mustalla täplällä...
Muutaman päivän päästä sain taas kiivetä nuo pirun rappuset,  vakkakin tällä kertaa tuntui paljon helpommalta. Osa hostellin tyypeistä olivat olleet saarella jo kuukausia joten tiesivät kaiken tiedettän saaresta, minne mennä, minne ei. He olivat löytäneet "salaisen paikan" vielä syvemmältä sademetsästä vesiputouksen takaa. Siellä oli "blue hole", minne pystyttiin hyppäämään pieneltä kallion kielekkeeltä. Lähdettin koko porukka (n.12ihmistä) mopoilla  etsimään tätä paikkaa ja oli kyllä kiipeämisen arvoinen! Illalla järkättiin yhdessä grillijuhlat ja tehtiin nami hamppareita.
Vietin vielä pari ihanaa päivää langkawilla, jonka jälkeen oli aika jatkaa matkaa ja sain ostettua lentolipun Kuala Lumpuriin n. 15 eurolla. Haikeat hyvästit ja matkaan!

KL kuvat

Tässä on nyt vaan kuvia puhelimesta kun blogger ei osaa ladata noita "kunnon" kuvia :)