Melaka

Kävin Kuala Lumpurissa vain pikaisesti, saavuin iltapäivällä ja lähdin seuraavana aamuna kohti ihanaa Melakaa. Heti astuttuani ulos bussista mua oli vastassa mukava guest housen omistaja joka kertoi minulle guesthousestaan ja ohjasi minut bussille joka meni Melakan keskustaan. Otin ekaa ketraa oman huoneen(!), joka oli hurjat 50 ringettiä eli n. 10€/yö. Halusin vaan pitää pari päivää "vapaata", joka voi kuulostaa hassulta, mutta kun viettää lähes 24/h ihmisten kanssa ja tutustuu uusiin ihmisiin joka päivä, täytyy joskus ottaa aikaa vaan itselleen ja keräillä ajatuksia. Pesin  vaatteita, kirjottelin päiväkirjaa ja kävelin ympäri kaunista kaupunkia. Huomasin nopeasti ettei tämä kaupunki ole kaunis vain ulkoisesti, vaan ihmiset ovat mukavimpia mitä olen tähän mennessä missään tavannut. Lyhyellä kauppareisaullakin minut pysäytettiin useaan kertaan juttelemaan kuulumisia. Ja jokainen ihminen vaikutti aidosti kiinnostuneelta. Ei taka-ajatuksia, ei oletuksia, vaan aitoja ihmisiä jotka halusivat jakaa hymyjä maailmalle. Tapasin yhden herran nimeltä Wahhab kävellessäni pitkin joenrantaa joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Mitään sen kummempaa ei tapahtunut, tavattiin vaan kadulla, ruvettiin juttelemaan ja Wahhab soitti kitaraa ja lauloi ja rupattelimme elämistämme lopulta yli tunnin. Lähtiessäni tunsin itseni  niin onnelliseksi, hänen hymyt olivat tarttuneet minuun. Oli niin ihanaa nähdä miten ihminen jolla ei ole paljoa, voi olla niin aidosti onnellinen. Hänelle kitaran soitto teki hänet onnelliseksi, ja se paistoi hänen silmistään. Haluan ottaa näistä hetkistä kaiken irti, jotta oppisin itsekkin arvostamaan enemmän niitä pieniä asioita elämässä jotka tekevät minut onnelliseksi.

Beach please!

Kuala Lumpurin hektisen kaupunkielämän jälkeen kaipasin taas takaisin rainnoille. Joten Langkawia kohti Penangin kautta! En tiedä johtuiko sunnuntaista vai mistä mutta Georgetown (kaupunki penangissa) vaikutti aivan kuolleelta ja lähes kaikki muu paitsi ostoskeskukset näytti olevan kiinni. Käppäilin ympäri tyhjää kaupunkia katsellen rakennuksia jotka olivat jääneet jäljelle Penangnin siirtomaa-ajalta englantiin. Hostellilla oli onnekseni (pitkän kävelypäivän jälkeen) jalkahierontalaite (wuhuu!), aseteltu kylläkin niin, että hierontaa saadessa saa tuijotella maalausta alastomasta naisesta.. mielenkiintoista.
Nukuin taas keposasti parin tunnin lauttamatkan langkawille ja saavuin nälkäisenä yhden aikaan hostellilleni. Siellä olikin juuri yksi kaveriporukka lähdössä aamupalalle ja pyysivät mua mukaan. En edes ehtinyt laittaa rinkkaani alas kun olin taas menossa. Porukassa oli yllätyksekseni kaksi suomalaista tyttöä, jotka olivat kylläkin lähdössä samana iltana kotiin. Kaikki olivat älyttömän mukavia ja yksi äijistä maksoi koko porukan aamiaisen (siis minunkin) vaikka yritinkin protestoida.. ja oltiin siis tosiaan tunnettu n 20 min? Ja tätä olikin sitten paljon lisää tulossa.
Loppupäivä menikin rannalla makoillen ja uiden, kaatosadettaa pakoon juoksien (tuloksetta) ja tutustuen mielenkiintoisiin uusiin ihmisiin. En varmaan koskaan ole ennen viettänyt aikaa niin monimuotoisessa porukassa, ranskalaisia, korealaisia, englantilaisia, kiinalaisia, kamerunilaisia, suomalaisia, venäläisiä... Ja kaikilla vaikutti olevan joku hurja tarina takanaan. Oli ex tietokonehakkeri, afganistanissa ollut sotilas joka oli murtanut molemmat jalat, pääministerin poikaa jne jne... Ja sitten minä, töissä lidlissä puoltoista vuotta morjens! Hehe..
Ja taas kun kerroin ikäni sain kuulla sen saman kommentin varmaan kymmenettä kertaa; "aww you're still a babyy!"
Seuraava päivä vietettiin kierrellen saarta ex sotilaan kanssa joka oli myös vasta saapunut saarelle. Vuokrattiin auto (koska mopoja ei enää ollut), joka oli kyllä loppujen lopuksi parempi vaihtoehto koska kuumuutta pääsi aina välillä pakoon ilmastoituun autoon, ahh. Käytiin vuoren huipulla katsomassa maisemia, kiivettin 600 hikistä rappusta vesiputouksen luo, jossa uiminen tuntui sen jälkeen ehkä parhaalta ikinä. Ajettiin myös saaren toisellepuolelle katsomaan "black sand beach":iä, joka oli ehkä maailaman isoin vitsi. Ihan tavallinen ranta se oli, muutamalla pienellä mustalla täplällä...
Muutaman päivän päästä sain taas kiivetä nuo pirun rappuset,  vakkakin tällä kertaa tuntui paljon helpommalta. Osa hostellin tyypeistä olivat olleet saarella jo kuukausia joten tiesivät kaiken tiedettän saaresta, minne mennä, minne ei. He olivat löytäneet "salaisen paikan" vielä syvemmältä sademetsästä vesiputouksen takaa. Siellä oli "blue hole", minne pystyttiin hyppäämään pieneltä kallion kielekkeeltä. Lähdettin koko porukka (n.12ihmistä) mopoilla  etsimään tätä paikkaa ja oli kyllä kiipeämisen arvoinen! Illalla järkättiin yhdessä grillijuhlat ja tehtiin nami hamppareita.
Vietin vielä pari ihanaa päivää langkawilla, jonka jälkeen oli aika jatkaa matkaa ja sain ostettua lentolipun Kuala Lumpuriin n. 15 eurolla. Haikeat hyvästit ja matkaan!