Melaka

Kävin Kuala Lumpurissa vain pikaisesti, saavuin iltapäivällä ja lähdin seuraavana aamuna kohti ihanaa Melakaa. Heti astuttuani ulos bussista mua oli vastassa mukava guest housen omistaja joka kertoi minulle guesthousestaan ja ohjasi minut bussille joka meni Melakan keskustaan. Otin ekaa ketraa oman huoneen(!), joka oli hurjat 50 ringettiä eli n. 10€/yö. Halusin vaan pitää pari päivää "vapaata", joka voi kuulostaa hassulta, mutta kun viettää lähes 24/h ihmisten kanssa ja tutustuu uusiin ihmisiin joka päivä, täytyy joskus ottaa aikaa vaan itselleen ja keräillä ajatuksia. Pesin  vaatteita, kirjottelin päiväkirjaa ja kävelin ympäri kaunista kaupunkia. Huomasin nopeasti ettei tämä kaupunki ole kaunis vain ulkoisesti, vaan ihmiset ovat mukavimpia mitä olen tähän mennessä missään tavannut. Lyhyellä kauppareisaullakin minut pysäytettiin useaan kertaan juttelemaan kuulumisia. Ja jokainen ihminen vaikutti aidosti kiinnostuneelta. Ei taka-ajatuksia, ei oletuksia, vaan aitoja ihmisiä jotka halusivat jakaa hymyjä maailmalle. Tapasin yhden herran nimeltä Wahhab kävellessäni pitkin joenrantaa joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Mitään sen kummempaa ei tapahtunut, tavattiin vaan kadulla, ruvettiin juttelemaan ja Wahhab soitti kitaraa ja lauloi ja rupattelimme elämistämme lopulta yli tunnin. Lähtiessäni tunsin itseni  niin onnelliseksi, hänen hymyt olivat tarttuneet minuun. Oli niin ihanaa nähdä miten ihminen jolla ei ole paljoa, voi olla niin aidosti onnellinen. Hänelle kitaran soitto teki hänet onnelliseksi, ja se paistoi hänen silmistään. Haluan ottaa näistä hetkistä kaiken irti, jotta oppisin itsekkin arvostamaan enemmän niitä pieniä asioita elämässä jotka tekevät minut onnelliseksi.