Beach please!

Kuala Lumpurin hektisen kaupunkielämän jälkeen kaipasin taas takaisin rainnoille. Joten Langkawia kohti Penangin kautta! En tiedä johtuiko sunnuntaista vai mistä mutta Georgetown (kaupunki penangissa) vaikutti aivan kuolleelta ja lähes kaikki muu paitsi ostoskeskukset näytti olevan kiinni. Käppäilin ympäri tyhjää kaupunkia katsellen rakennuksia jotka olivat jääneet jäljelle Penangnin siirtomaa-ajalta englantiin. Hostellilla oli onnekseni (pitkän kävelypäivän jälkeen) jalkahierontalaite (wuhuu!), aseteltu kylläkin niin, että hierontaa saadessa saa tuijotella maalausta alastomasta naisesta.. mielenkiintoista.
Nukuin taas keposasti parin tunnin lauttamatkan langkawille ja saavuin nälkäisenä yhden aikaan hostellilleni. Siellä olikin juuri yksi kaveriporukka lähdössä aamupalalle ja pyysivät mua mukaan. En edes ehtinyt laittaa rinkkaani alas kun olin taas menossa. Porukassa oli yllätyksekseni kaksi suomalaista tyttöä, jotka olivat kylläkin lähdössä samana iltana kotiin. Kaikki olivat älyttömän mukavia ja yksi äijistä maksoi koko porukan aamiaisen (siis minunkin) vaikka yritinkin protestoida.. ja oltiin siis tosiaan tunnettu n 20 min? Ja tätä olikin sitten paljon lisää tulossa.
Loppupäivä menikin rannalla makoillen ja uiden, kaatosadettaa pakoon juoksien (tuloksetta) ja tutustuen mielenkiintoisiin uusiin ihmisiin. En varmaan koskaan ole ennen viettänyt aikaa niin monimuotoisessa porukassa, ranskalaisia, korealaisia, englantilaisia, kiinalaisia, kamerunilaisia, suomalaisia, venäläisiä... Ja kaikilla vaikutti olevan joku hurja tarina takanaan. Oli ex tietokonehakkeri, afganistanissa ollut sotilas joka oli murtanut molemmat jalat, pääministerin poikaa jne jne... Ja sitten minä, töissä lidlissä puoltoista vuotta morjens! Hehe..
Ja taas kun kerroin ikäni sain kuulla sen saman kommentin varmaan kymmenettä kertaa; "aww you're still a babyy!"
Seuraava päivä vietettiin kierrellen saarta ex sotilaan kanssa joka oli myös vasta saapunut saarelle. Vuokrattiin auto (koska mopoja ei enää ollut), joka oli kyllä loppujen lopuksi parempi vaihtoehto koska kuumuutta pääsi aina välillä pakoon ilmastoituun autoon, ahh. Käytiin vuoren huipulla katsomassa maisemia, kiivettin 600 hikistä rappusta vesiputouksen luo, jossa uiminen tuntui sen jälkeen ehkä parhaalta ikinä. Ajettiin myös saaren toisellepuolelle katsomaan "black sand beach":iä, joka oli ehkä maailaman isoin vitsi. Ihan tavallinen ranta se oli, muutamalla pienellä mustalla täplällä...
Muutaman päivän päästä sain taas kiivetä nuo pirun rappuset,  vakkakin tällä kertaa tuntui paljon helpommalta. Osa hostellin tyypeistä olivat olleet saarella jo kuukausia joten tiesivät kaiken tiedettän saaresta, minne mennä, minne ei. He olivat löytäneet "salaisen paikan" vielä syvemmältä sademetsästä vesiputouksen takaa. Siellä oli "blue hole", minne pystyttiin hyppäämään pieneltä kallion kielekkeeltä. Lähdettin koko porukka (n.12ihmistä) mopoilla  etsimään tätä paikkaa ja oli kyllä kiipeämisen arvoinen! Illalla järkättiin yhdessä grillijuhlat ja tehtiin nami hamppareita.
Vietin vielä pari ihanaa päivää langkawilla, jonka jälkeen oli aika jatkaa matkaa ja sain ostettua lentolipun Kuala Lumpuriin n. 15 eurolla. Haikeat hyvästit ja matkaan!